torstai 22. elokuuta 2013

Iso Musta Mörkö ja Uusi Onni - eli jenkkakahvojen näyttävä paluu

Syyskesä 2011. Iski Iso Musta Mörkö, tunnetaan myös nimellä masennus, miekkoinaan sekä yksityiselämän rankkuus että työuupumus. Vahvoista abseistani huolimatta musersi selkärangan. Pitkäksi povatulla sairaslomallani vielä marraskuussa 2011 juoksin kympin 51 minuuttiin ja tein vikan yli 20 kilsan lenkkini - varmastikin juuri siksi pääni pysyi kaikelta itkulta siinäkään kuosissa, mutta vain siihen asti. Joulukuussa alkoi pissatulehduskierre, jonka jälkeen makasin alasti tukka rasvassa peiton alla kuukausia peläten omaa varjoanikin. Ruoka ei mennyt alas, paino sen sijaan liiankin. Kuulin Viikatemiehen kutsuvat kuiskaukset ja teki niin mieli tarttua luiseen käteensä. Syvyyksistä Pikku Taistelija kuitenkin nousi, nakkeli peitot päältäni, raahasi suihkuun ja kurkotti oljenkorteen. Helmikuussa 2012 muutin pois, omaan kämppään itseni ja poikani kanssa.
Toiminta-asu helmikuussa 2012
Toipuminen pääsi alkuun, hyvin hitaasti, välillä askel eteen ja kaksi taakse. Ensin edelleen nukuin päivät, kun lapsi oli koulussa. Illat esitin reipasta äitiä kännykkään ajastetun herätyksen turvin vaistojen varassa. Hiljalleen jaksoin laittaa taas ruokaa ja syödä sitä. Kevättalvella aloin hissutella hiljaisilla kauneuskävelyillä ja toukokuussa hölkkäilin vitosen lenkkejä, jopa yhden 20 kilsaisenkin (kun tahdoin kyetä!) - tosin sen jälkeen piti pitää lepopäiviä viikko.

Kesällä elämääni astui Uusi Onni, Oma Tahto ja muutin takaisin kotikuntaani, maailman keskipisteeseen, Hellilän taloon. Mietin Kaija Koon sanoin, Erinin äänellä: "Mun pakoni loppuun juostu on!" Helpotuksen ja huolenpidon myötä en huomannut, että turvan tunne ei tarkoita sitä, että varsinainen juokseminen olisi juostu loppuun. Jouluun 2012 mennessä olin toki jaksanut tehdä opettajan työtäni jälleen puoli vuotta, jatkaa PT-opintojani Trainer4you:ssa, hemmotella rakkaitani hyvillä herkuilla - ja peilin mukaan siinä sivussa itseänikin, mutta kas, sali ja lenkit, ne olivat unohtuneet huomiseen ja seuraavaan maanantaihin.

Tammikuussa 2013 aloitin Superdietin ystävän kanssa kimpassa meiningillä, että nyt muuten lähtee. GFG:t ja Litethän olivat jo syötyä kauraa. Ruokarytmi palasi, kävin salilla ahkerasti, juoksentelinkin jokusen lenkin viikossa, vaikka ei saisi, ettei lihas vaan katoa. Lihasta varmastikin oli enemmän kuin ikinä, vaan sisäinen palo (pallo?) oli hukassa. Keväällä sain tarpeekseni, poistin Fitfarm-tykkäykseni, en vaan jaksanut katsoa ennen-jälkeen-kuvia, jotka päätyivät aina Fitness-kisa-posetukseen. Niissä ei koskaan kerrottu, mitä sitten tapahtui. Kuinka monta burn outia tai entistä enemmän sekaisin mennyttä kehonkuvaa, aineenvaihduntaa tai itsetuntoa siitä seurasi. Mulle riitti.

Jenkkakahvat mallia elokuu 2013
Kesän 2013 keskityin juoksentelemaan mukavuuskynnykseni sisällä olevia pikkuisen alle 7 kilsan järvilenkkejä, uimaan, nauttimaan helteistä, lapsesta/-sista, Rakkaasta, ystävistä ja tojen teolla myös kesän hetelmistä ja sen kyllä huomaa. Papereita vaille valmis PT ja kohta pitää aloittaa kansalaisopiston treenien pito ikään kuin esikuvana ja inspiksenä toisillekin. Voi hyvä ihme tätä KESÄUHKEUDEN määrää! Levikset repee!

Se on siinä. Tänään otettu tilannekuva. Olen 163 cm pitkä enkä vielä paina 85 kiloa, mutta vielä on kesää jäljellä. En ole luovuttajatyyppiä. Saatan miekansivalluksen saaneena maata jonkun aikaa maassa henkeä haukkoen, mutta nousen yhä uudelleen ja tappelen. Maanantaina 26.8.13 se alkaa taas. Olen mukana Kukka Laakson blogihaasteessa ja tarinani jatkuu.  Siitä tulee kuulema marjaisaa (tarkoittaa, että mulla menee toinen silmä kirpeydestä kiinni) ja hauskaa. Sehän sopii! Hyppää kyytiin ja seuraa mua! Määki kerta alan sua.

5 kommenttia:

  1. rohkeaa ja rehellistä puhetta.ihminen on erehtyväinen mutta periksi ei ikinä saa antaa.olet miun idoli <3

    VastaaPoista
  2. Täällä toinen haasteeseen ryhtynyt, eri syistä mutta kovalla motivaatiolla! Tsemppiä ja voimia!

    VastaaPoista
  3. Täällä kolmas haasteeseen ryhtynyt :) Tsemppiä meille kaikille!

    VastaaPoista
  4. Tuntuu tosi hyvältä ja sujuu. Tsemppiä teillekin!

    VastaaPoista