maanantai 26. elokuuta 2013

Takaisin minuksi - matka alkaa!

Olen seuraillut Kukka Laakson blogia jo pitkään ja lukenut hänen VarpuTavin kanssa tekemänsä Maanantaisoturit-kirjan, moneenkin kertaan sekä ollut hänen kahvakuulakoulutuksessaan Suomussalmella. Kukka sai minut yllytettyä koulutuksen lopuksi kahvakuulakisaan ja vaikka en sijoittunut, aloittelija kun olen, sain häneltä sisukkuuspalkinnoksi upean kassillisen Biokia-tuotteita sekä virallisen kahvakuulakisatulokseni nettiin. Huikea juttu!
Lokakuussa 2011. Kuva Kukka Laakso.
Haluan olla minä- kampanjan eka päivä hurahti käyntiin vauhdikkaasti. Ensin se pahin, äkkiä ja liikoja miettimättä, kuten avantoon ekan kerran tulee mennä eli puntarille ja bikinikuvien ottoon. Ne kertoivat, että olen todella oikealla tiellä osallistuessani tähän kahden kuukauden kamppikseen. Kahden kuukauden siksi, että olen (nykyään) hyvä houkuttelemaan itseni kokeilemaan uusia asioita, jopa pelottaviakin. En vielä kerro Pikku Taistelijalle, että luvassa saattaa hyvinkin olla paljon pitempi suhde tämän Palkinto olet sinä-ajatuksen kanssa. Se selvitköön sitten aikanaan, kun hänet on juksattu tarinan tämän luvun läpi ensin.

Tuskaisimman osuuden oltua ohitse, aloitin: isosti vettä, kupponen kahvia ja aamupalaa. Heti syödessä hyvä mieli ja fiilis, että teen asioille jotain. Asioille, joihin en ole tällä hetkellä tyytyväinen. Ensimmäiset askeleet ovat otetut, joten alamäki ei enää jatku enkä ole enää nollapisteessä. Lähtöviiva jää taa ja suunta on eteenpäin. Ihan noin vain, heti tänään!

Työpäivän aikana salaattisen ja jauhelihaisen lounaan lisäksi juon yhteensä litran haudutettua vihreää teetä ja muutaman mukillisen vettä. Eihän se tunnukaan yhtään vaikealta! Huomaan, että kehoni on janoinen. Entinen määrä ei siis ole ollut riittävä, nyt annan sille lisää tarvitsemaansa. energisyys kasvaa selvästi ja olen pirteämpi kuin aamulla.

Töitten jälkeen menen paikalliseeen luontaistuotekauppaan AinoKyllikille ja ostan sieltä ihania herkkuja. Kaikki eivät ole Lifen tai Cocovin tuotteita, mutta en malta odottaa, vaan ostan vastaavia muun merkkisiä tuotteita nettitilausta odotellessani. Sattuu olemaan alennusprossapäiväkin, wow! Pääsen näillä hienosti alkuun.

 
Sitten kirmaan helteiseen säähän juoksulenkille. Aurinko paistaa ja Bon Jovi soi. Tunnen, että olen liekeissä. This girl is on fire! On niin hyvä mieli, että on vaikea pitää vauhti rauhallisena juoksuohjelmani tämän päivän kuvion mukaan. Ajatuskin juoksee ja mietin tulevaa kahta kuukautta. Tällä kertaa en yritä, vaan teen. En yritä syödä hyvin enkä yritä liikkua, vaan teen ne, molemmat. En yritä lisätä veden juontia ja unen määrää, vaan juon enemmän vettä ja menen nukkumaan riittävän aikaisin. En yritä, teen! It's my life!






Lenkiltä tultuani juon puolenlitran sheikkerimukillisen vettä, jossa on Molkosania ja ohranorasta vastaavaa viherjauhetta ja se maistuu yllättävän hyvältä (aamujuomaan minulla ei ollut vielä lisätä näitä namusia, siksi teen sen nyt) Enempi vielä tuntuu, että juon itseeni lisää terveyttä ja elinvoimaa. Sen jälkeen käyn suihkussa ja teen vihdoin smoothien. Muistan tallentaa kuvan mustikkaisesta bananiunelmastani vasta, kun puolet herkusta on ryystetty. Miten namia!

Sitten pikainen meikki naamaan ja kauppaan. Sitruunoita, avokadoja, kaalia, porkkanaa, päärynää, melonia, manteleita, pähkinöitä, banskuja, 100% tyrnimehua. Ostoskassi ei maksa läheskään sitä, mitä kuvittelin. Kaikkiko tänään ovat päättäneet ilahduttaa minua! Hymy sen kun levenee, kun mies kotiin tullessaan sanoo, että olenpa energinen ja hyväntuulinen. Niin olenkin, totta. Ruoka odottaa valmiina häntä ja lasta, koska se on reilua, kun pääsen ennemmin töistä. Sekään ei ole ylivoimainen tehtävä, sovellan osan omasta ruokavaliostani ja lisään siihen semmoista tavaraa, mitä he kokevat tarvitsevansa. Ei tähtitiedettä lainkaan, vaan hyvän mielen tuottamista rakkaille myös. Ennestäänkin onneksi tuttua touhua.
Omasta päivällisestäni tulee herkullinen. Lohta, kasviksia, melonia ja muutama pähkinä, yrttimaustetta sekä tujaus oliiviöljyä. Kyytipojaksi vettä. Ravintolatason annos, mietin ja nautin. Illalliseksikin TEEN jotakin tosi hyvää(tekevää).

Tämä tuntuu mukavalta! Olen hyvin innostunut ja motivoitunut. Kampanjassa on parasta, että kyseessä ei ole ihmedietti eikä mikään hätäisesti rantakuntoon- paasto vaan tervettä evästä, jota voi syödä lopun elämänsä. Kukan blogissaan kirjoittama "hyvinvoinnin kohotus" viehättää minua ajatuksena. Sen juuri tahdon tehdä ja tiedän, että siinä se kevenee tuo juoksulenkillä kannettava taakkakin kummasti. Pikku Taistelija is back! Tulee olemaan mahtavaa olla taas minä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti