sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Ensimmäisen viikon saldoa ja syntyjäkin syviä

Ensimmäinen viikko Haluan olla minä-kampanjaa kääntyy kohti loppuaan. Masu on sopivan täynnä päivälliseksi tekemääni makoisasti onnistunutta kukkakaalimuussia ja salaattisipulista jauhelihaa. Eilen ei käynyt ihan niin. Kodissamme on menossa muuttohässäkkä ja touhun keskellä huomasin olevani jo kohtalaisen nälkäinen, paistoin jauhelihan pikaisesti mausteineen ja latasin valmiiksi tekemäni kylmän raasteen päälle. Kokeilin myös siihen maustamaani paseerattua tomaattia kastikkeeksi. Se ei ollut todellakaan hyvää! Jotakin mausteitten kanssa jäi vajaaksi tai meni pieleen eivätkä lämpötilat kohdanneet. Ripottelen mausteita aina mutu-tuntumalla milloin mistäkin purnukasta, aina ei vain yhdistelmä onnistu. Söin silti. En jaksanut keksiä enää muuta. Puistattaa vieläkin. No, se ravitsi joka tapauksessa ja iltasalaatin tein todella huolella ja rauhassa. :)


Kävelin eilen aamuna reippaan 12 km lenkin ystävän kanssa ja pohdiskelimme elämää, liikuntaa, muutosta, sisäisiä ja ulkoisia asioita. Kuinka monesta palasta hyvinvointi koostuu ja se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi lainkaan toiselle.  Kuten aiemmin kerroin, olen kokenut raejuustomehukeittopuuro-aikakauteni ja viha-rakkaussuhteen kylmään rahkaan ja kirpeisiin marjoihin. Kesän aikana ei mennyt yhtään purkillista alas. Silti jokainen, joka kokee saavansa hyviä tuloksia sen tyyppisellä ruokavaliolla treeninsä kera, saa puolestani taaplata tyylillään, en osoittele sormella tai hihitä selän takana kuten en myöskään kenellekään, joka istuu sohvalla syömässä herkkuja ja katsoo mieluummin telkkaria tai neuloo kuin ravaa pitkin kylän raittia pimenevinä ja märemmiksi käyvinä syysiltoina. Minulla ei ole vara - koska olen kokeillut senkin ja toisaalta en todellakaan edes halua arvostella toisten tapaa olla ja elää kehonsa kanssa. Tykkään, että meitä on moneen junaan siinäkin asiassa.

Kesällä 2011

Ylläolevassa kuvassa olen fyysisesti elämäni kunnossa, oikeasti paremmassa kuin kaksikymppisenä tai ikinä ennen tai jälkeen. En ole ns. luontaisesti liikunnallinen ihminen enkä syntynyt lenkkkarit jalassa. Kuva on otettu jokunen viikko upeasti menneen toisen maratonini jälkeen, olin kevyt ja vahva yhtä aikaa. Silti sisin oli pientä risahdusta vaille sirpaleina. Toivuttuani viimeisen vuoden aikana olen käynyt melkoisen kehityskaaren läpi, tehnyt töitä itseni kanssa, opetellut uusia ajatusmalleja, ei:n sanomista ja sitä, millaisen arvon itse annan itselleni. Sen mukaan vasta uskallan määritellä, miten annan itseäni kohdella tai millaista kohtelua ansaitsen. Olen edistynyt hyvin ja minun on ollut melkein hyvä olla tai  jopa melkein tosi hyvä olla. Silti, koska olenhan lajityypillisenä otuksena psykofyysinen kokonaisuus, jokin kaihertaa kuin lasinsiru simpukan lihaa. Miksi en nyt voi olla hyvässä fyysisessäkin kunnossa? Eikö niitä voi molempia saada samaan aikaan? Balanssia, kiitos! Harmitti, sillä tiedän millaista on olla hyvässä kunnossa. Sen tähden olin hyvin otollista maaperää lähtemään mukaan tähän seikkailuun.

Onnistunut ateria: naudanjauhispihvi, rucolaa, melonia ja hapankaalta.


Tämän viikon saldoa on mukava laskea yhteen. Aamunvirkku minä on palannut kotiin, vaikka toisaalta olisi ihan mukava pysyä unessa oikeasti aamuun asti, mutta en valita. Enpähän nuku enää puolille päivin vapaapäivinäkään. Ruokapuoli ei ole tuottanut ongelmaa, on ollut herkullista tehdä uusia löytöjä - ja nyt tiedän, että kehnosti maustettu jauhis ei ole hääppöistä evästä kylmällä kaaliporkkanaraastepedillä. Nälkä ei ole kiusannut ja olen saanut rauhan myös mieliteoilta. Pari palaa mustaa suklaata on riittänyt lisänautinnoksi. Juhlientäyteisen elokuun jälkeen kotiviikonloppu, muuttoshowsta huolimatta, on tuntunut hyvältä ja oikealta.

Tällä viikolla olen juossut kolme lenkkiä, kävellyt yhden ja käynyt salilla kerran. Kipeä olen joka paikasta, sen verran tuntuu liikkeen lisäys ja niinhän sen pitääkin tuntua. Palautuminen mahtaa kehollani olla vähäsen hakusessa, mutta tahdon uskoa, että hiljalleen sekin parantuu. Liikkeellä siis ollaan taas. Uusi viikko alkaa pari kiloa kevyempänä ja tosi paljon reippaampana. Huomenna on taas ihana maanantai!

Läsnolon ja hetken sekä itsen tiedostamista osana kosmosta juoksulenkillä.

PS. Hei, Sinä lukijani, olet tervetullut myös kommentoimaan näitä hajatelmiani matkani varrelta. Hyvää tulevaa viikkoa! =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti