sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Hyvästi sitku! On nytkun aika.

Kolmas Haluan olla minä- viikkoni on ollut hektinen. Päivätyöni lisäksi muutto ja entisen kodin ja siellä olleiden esineiden otsonointi sekä juoksuohjelmassani tehokas viikko. Kun ei ollut riittävästi rautaa tulessa, alkuviikosta innostuin vielä perustamaan oman facebook-sivun Pikku Taistelijalle. On niin paljon asiaa ja joka päivä en ehdi blogia päivittää, joten sinne on mukava laittaa pikku uutisia, kuvia ja linkkejä. Tykkäyksiäkin on jo reilut 70, innostavaa kerrassaan ja lisäähän mahtuu.

Pelkistettyä ruokaa: paistijauhista, hapankaalta ja koristeet, kyytipojaksi kylmää vihreää teetä.
Haasteena oli ehtiä kiireen keskellä syödä oikein ja juoda riittävästi ja toki myös luikaista lenkille heti sopivan välin tullen. Tein askeettisempia annoksia ja ne valmistuivat hetkessä, suurin piirtein jauhelihan pannulla paistumisajassa. Kylmään tein illalla valmiiksi vihreää teetä, jälleen uusi ihana juoma, joka maistuu upealta ruoankin kanssa, ihan eri kuin se lämmin versio, josta kyllä myös tykkään. Tein myös hyvän huomion: valmiiksi voimakkaanmakuinen hapankaali EI kaipaa seurakseen tulisesti maustettua lihaa. Teetä meni kannullinen. Ensi kerralla ylläoleva annos siis miedoin maustein.

Juoksin upean lenkin tiistaina melko myöhään illalla, selkeästi keveämmällä askeleella ja kovemmalla vauhdilla. Sykemittari väittää yhä korkeita lukemia, ihan kuin aikoinaan, kun pitkän saikun jälkeen toipilaana aloitin liikunnan. Pitkään olen ollut hieman huolissani, mitä tämä korkeasykkeisyys tarkoittaa. Nyt sytytti. Noin huikean hyvä jaksu ja silti mittarista melkein vieterit pomppii pihalle! Aloitan tarkistamalla sykemittarini kunnon heti ensi viikolla. Ihana uusi mittari motivoisi makeasti. Taidankin tarvita sellaisen, kunnon harjoitustietokoneen. Se on jopa ehkä lähes välttämätöntä kehittymiseni kannalta, mielellään semmoinen komia Polar kaikilla herkuilla. ;)

Keskiviikkona olin työporukan kanssa vaihtelevalla maastolenkillä virkistyspäivän merkeissä ja muiden paistaessa makkaraa ja kahvitellessa piirakan kera, minä söin omia eväitä ja join päälle kupposen mustana. Kukaan ei tuputtanut mitään eikä kysellyt kiusallisia, päin vastoin keskustelu oli kiinnostunutta. Tuntevat minua jo sen verran, että eivät ihmettele sörsseleitäni. "Ei se yksi nyt mitään haittaa" - tai "ota nyt, kun mieles tekee kumminkin"-kommentit ovat kaukaista historiaa, ei kukaan enää semmoista jaksa vatvoa. Nykyään on niin monenlaisia ruokavalioita syystä jos toisestakin. Jokainen syö siten kuin itselle on hyvä. Mietin vain, että miksi ihmeessä minulla ei ollut vesipulloa mukana! Opittavaa näköjään piisaa.

Torstain sähäkässä sählyssä mentiin jo kovempaa kuin viime viikolla, kunnon spurtteja. Vain viimeinen vartti tunnin pelistä tuntui siltä, että erikseen vääntämällä väänsin itseni yhä uudelleen vauhtiin reikäpallon perään. Periksi kun ei anneta. Mukavuuskynnys sai kyytiä ja puolen litran sheikkerillinen vettä meni kulauksessa sen jälkeen. Kotona odotti onneksi jo osin etukäteen valmistelemani eväs. Keitin bataatin ja muussasin sekaan raakaa sipulia, kookosöljyä ja Kalaharin suolaa jo edellisenä päivänä. Kanat pyöräytin sitten pikaisesti pannulla mausteiden kera kuten myös pavut. Kyllä oli hyvää treenimuonaa! Silmät kiinni onnesta mutustin.


 Yöunet kapealla retkipedillä muuton seassa ovat olleet ohuita ja lyhyitä. Melkein loppuviikolle asti kärsin jomottelevasta päänsärystä, joka oli hyvin epätyypillistä itselleni. Ehkäpä elimistön puhdistumisreaktiosta kyse? Aika jännää! Tai sitten vain siitä, että sain oman rakkaan lättänätyynyni puhtaana pään alle vasta torstaina. Onneksi ruokavaliosta on saanut voimaa ja selvästi myös kunnolla nesteytetty keho pelittää paremmin. Perjantaina nukuin suloisesti pommiin, harvinaista ja siksi ihanaa! Aamun pelasti sitruunaveden ja puolukkasmoothien kirpeät puraisut ja olin ajoissa iloisena töissä. Pinkki, pehmeästi lusikoitava puolukkapirtelö - sanoinko joskus, etten pidä kirpeistä marjoista? Avokado pehmensi sen ihanan kermaiseksi ja aamuhetkestä tuli nautinto. Pukeuduinkin sävy sävyyn vaaleanpunaiseen villapaitaan.




Liikunnasta pidin lepopäivän. Kaverini kävi kookoskahvilla ja tykästyi siihen ihan kuin minäkin. Kiintoisa keskustelu ravinnosta ja liikunnasta sekä kahvista. Iltapäivän aikana taisin vähän sohaista tikulla fitness-kulttuuria, tuota aikamme pyhää lehmää julkaisemalla fb:ssa kuvan iltapäivälehden kirjoituksesta, jossa suomittiin superdieetti-ohjelmaa. Toivon kovin, että kukaan aloittelija (joka ei mitenkään voi vielä tietää, mitä kaikkea tuohon elämäntapaan keholta ja mieleltä vaaditaan) ei purematta nielisi yhtä äkkiä rajusti alkavia äärimmäisiä tehorääkkejä, että jokaisen ei olisi pakko unelmakroppaa tavoitellessaan kokea kääntöpuolta oman, pahimmillaan jopa vioittuneen aineenvaihdunnan ja tohjoksi menneen kilpirauhastoiminnan kautta. Tietoa on valmiiksi jo olemassa ihmisiltä, jotka ovat ko.tien itse kulkeneet ja omaavat suuren määrän asiantuntemusta, miten toipua terveeksi jälleen tai jos on syömishäiriöistä kärsineenä aloittanut, terveeksi ekan kerran elämässä. Ehkä tunnetuinpana esimerkkinä näistä body fitness-kisaelämän kokeneen  Kaisa Jaakkolan tarina ja tietämys. Suosittelen tutustumaan, vaikka ei ikinä salilla kävisikään, mahtavasti tietoa ravinnosta ja terveydestä. Enkä nyt tarkoita, etteikö lajin hallitsevat harrastajat ja ammattilaiset sekä valmentajat ansaitsisi kaiken kunnian, mikä heille kuuluu. Mikään laji ei ole "väärä", kun se oikein hoidetaan. Liputan mieluusti hyvälle lihaskunnolle ja terveelle keholle!

Illalla muutaman tunnin muuttoruljanssin jälkeen menin vilpoisiin vesiin uimaan ja rauhoittumaan. Se viilensi myös ylikuumentuneet aivoni, joissa on menossa hieman turhan monta projektia yhtä aikaa. Rakastan kylmän veden tuomaa meditatiivista rauhaa, sen elvyttävää syleilyä. Se on ihmeellinen tunne ikiaikaiselle vilukissalle. Se hetki, kun ensin on tuntenut huikeaa kylmyyttä parin minuutin ajan ja sitten keho tottuu ja alkaa endorfiinien ilotulitus. Puhdasta nautintoa ja olemassaolon iloa.

Kehon- ja mielenrauhaa.


Kun juhannuksen jälkeisellä viikolla mieheni kanssa jouduimme tilanteeseen, jossa meidän piti suunnitella asumisemme uudestaan, ilmaisin, etten ala sitku-olosuhteisiin, en jaksa enkä halua enää yhtään sitkua. Se aika kohdaltani meni jo. Onneksi hänkään ei tahtonut. Ei niin, että elämä alkaa sitku talo on remontoitu tai sitku uusi talo on rakennettu. Hankimme siis valmiiksi hyväkuntoisen kodin, jossa voi alkaa elää ja asua nyt. Kun aloin mukaan Haluan olla minään, aloin nauttia jokaisesta uudistuksesta ruokavaliossani heti, ei sitku olen tottunut makuihin tai sitku olen laihtunut itseni onnelliseksi.

Olen nauttinut erityisesti tällä viikolla siitä, että lempisyystakkini, joka on hyvin nafti, sopii taas napeistaan kiinni, mutta en sitkuttele pienimpien ihanien punaruskeiden sammareideni perään, vaikka ne odottavatkin tulevaa uuden kodin vaatekaapissa. Näyttää kivalta katsoa peiliin, kun masu on mukavan litteä ja absitkin orastavasti näkyvissä, hartiat ja kasvot näyttävät selkeäpiirteisemmiltä eivätkä juoksutrikoot aiheuta muffinssi-efektiä vyötärölle. Tuntuu upealta kun uikkarini istuvat paremmin kuin aiemmin koko vuonna alkaen tammikuisen talviturkin heittoni. Yllätyin iloisesti, kun avantouimariystäväni sanoi huomaavansa minun hoikistuneen silmin nähden. Huomaan itsekin ja se tuntuu hyvältä. Tykkään myös kovasti siitä, että vatsaa ei turvota, se ei erikseen ilmoittele olemassaolostaan ja tunnen kuinka ruoka ravitsee kehoa ja antaa voimaa. Koen selkeästi sen puhdistavan vaikutuksen. Nautin tästä kehosta tänään tällaisena ja kuulostelen mielenkiinnolla, mitä uutta tuleva neljäs kamppisviikko mukanaan tuo. Kolmas viikko oli kiireestä huolimatta hyvä, ihan tosi nytku.



4 kommenttia:

  1. Ihanan innostunutta ja innostavaa tekstiä! Musta taisi tulla Sari-fani :)

    VastaaPoista
  2. Kaunis kiitos, Jenni! Innostuminen ja innostaminen ovat mahtava asia. =)

    VastaaPoista
  3. Jee! Kiva lukea sun kamppisjuttuja. Neljäs viikko käyntiin ja antaa mennä vaan :)

    - Ani, kokovartalofiilis
    (http://kokovartalofiilis.wordpress.com/)

    VastaaPoista
  4. Kiitos, niin sinunkin Kokovartalofiilis. =)

    VastaaPoista