lauantai 5. lokakuuta 2013

Pikapakuria, Pirkka-suklaata ja riisuttua pirtelöä - jumituksen ydin ja siitä yli.

Välillä - tai aina - on kiire. Joskus ei jaksaisi, koska väsyttää, palelee ja laiskottaa. On ärtynyt ja stressaantunut olo, ei nappaa ja sekaan vielä muutama muuhun houkuttava muuttuja. Nuo fiilikset olen oppinut ohittamaan vuosien harjoittelulla, mutta se ei tarkoita, etteikö niitä silti tulisi. Maanantain juoksulenkille vääntäydyin, se oli kylmää, nihkeää ja tahmeaa. Loput kaksi kilsaa jouduin revittämään inhottavan täysillä, vaikka ei ollut energinen olo, jotta lapsi ei joutuisi odottamaan oven ulkopuolella kotiin pääsyä - avain oli unohtunut. Muistan aina, että liikunnan jälkeen ei harmita, että tulikin tehtyä mokoma lenkki. Tiistaina saman tyyppinen taistelu salille lähtiessä. Voitin senkin ja tein loppujen lopuksi tehokkaan treenin. Jossain välissä muistin, että olin aivastellut päivällä pariin kertaan ilman järkevää selitystä ja palelin tavallista enemmän. Lihaksia oli särkenyt jo ennen treeniä. Hmm!

Tarvitsin näitä!

Vierailin siis jälleen kylämme Luontaishoitola AinoKyllikissä. Harmittaa, ettei Kyllikillä ole nettisivua, olisi mukava linkittää, upea valikoima kaikkea ihanaa ja terveellistä pienessä puodissaan. Vaikuttavaa ja suloista kuin purkillinen Pikapakuria; tuo jumalten & jumalatarten juoma on niin nopeaa, hyvää, pehmeää ja maistuu lohdulliselta, ettei se voi muuta kuin hoitaa ihmistä. Clipperin sitruuna-inkivääriteestä tuli niin suosikki, että tämän viikon vihreän teen tilalla on ollut aika lailla keltainen tee. Mielettömän namia! Minulla ei ole "sitä on taas liikkeellä"-flunssaa eikä minulla ole flunssakausi, minua on siunattu tai sitten olen osannut toimia siten, että minulla on suhteellisen hyvä vastustuskyky. Kampanjan myötä olen saanut siihen lisää tehoja. Tykkään!



Keskiviikko on nykyään Voimaryhmä-päiväni naisille:  Enemmän voimaa, vähemmän mehukeittoa. Oma kiireinen ateriani paria tuntia ennen treenejä sisälsi ruusukaalia, kanaa ja tomaattia. Maistui keltaisen teen kera. On innostavaa nähdä iloisia, hikisiä sekä keskittyneitä kasvoja ja voimaa kasvavia kehoja tekemässä treeniä yhdessä. Saan siitä voimaa! Olen onnellinen ryhmästäni. Hyvä, että uskalsin lähteä pitämään näitä tunteja!

Mietteitä keskiviikon tiimoilta. Kuva: Internet.
 
Torstaina sain kahden tunnin urheiluhieronnan. Pidin itseni enkä kiljaissut kertaakaan. En perusta sivelystä enkä hivelystä, hierojan pitää irrotella lihakseni luistani kunnolla ja näin tapahtui. Pinkeä piriformikseni sai erityiskäsittelyn. Todellakaan sinä iltana ei enää tehty muuta kuin ripusteltiin uudet verhosysteemit alakerran ikkunoihin - enkä kokenut itseäni erityisen vahvaksi sillä hetkellä - ja sitten levättiin, juotiin teetä ja syötiin suklaata. Pirkan mustaa tällä kertaa, kun ei "virallista" syysherkkua ollut saatavilla. Pitääkin muistaa mainita asiasta Kyllikille :D

Kun painoni  Palkinto olet sinä - teemaa pari viikkoa elelleenä tippui sen kolmisen kiloa, ollaankin siinä samassa sitten jöllötelty. Mittanauhaan ei tullut silloin alussa tartuttua, joten sulaneiden senttien määrää en tiedä, mutta näen ne kyllä pelkällä otsallanikin. Mutta ja koska keveämpi juoksuaskel - minulle tärkeä tavoite - vaatii keveämmän kehon ja sitä kohti menen. Perjantaina piti ihan pohtia, mikä nyt jumittaa. Kampanjamme keulahahmo Kukka ajan hermolla jälleen kerran sattui sopivasti kirjoittamaan osuvan tekstin: Kun mikään ei riitä. Ystävänkin kanssa asiaa pähkäiltyäni tajusin rakastuneeni liikaa banaaniin ja vielä enemmän avokadoon. Niillä ei tietenkään kukaan itseään ole lihottanut ylipainoiseksi, ainakaan pelkästään niillä, mutta jos niitä joka smoothieen tunkee, paino näköjään pysyy minulla samassa.  - Okei! Tänään lähti päivä käyntiin riisutulla smoothiella: proteiini, marjat, hippipulverit ja vettä. Tulevan viikon vieläkin nopeampi aamiaisresepti on luotu ja juotu.

Mokaansa voisi tietysti jäädä harmittelemaan, mutta päätin suhtautua asiaan mielenkiinnolla. Onpahan jännää odoteltavaa, tiedä mitä viikko seiska saakaan aikaan! Tämä kampanja muokannut ajatteluanikin kehoni lisäksi. Uskallan tässä vaiheessa jo sanoa, että hyvinvoinnin kohotus on jotain aivan muuta kuin aikoinaan kaikki ne rasvanpoltto- ja lihaksentuplaustehodieetit, joista viimeisimpiä kuvittelin pystyväni noudattamaan ikuisuuksiin. Tämäkään ei ole ihmelääke bikinikuntoon eikä oikotie onneen, sellaisen metsästäjille en voi tätä mainostaa, mutta olen viikko viikolta tyytyväisempi olemukseeni, terveyden tunteeseen, siihen, että lähdin tähän mukaan - siihen, että joka päivä teen itselleni hyvää.



2 kommenttia:

  1. Ihanaa seurata matkaasi ja fiiliksiäsi...olet nyt jo voittanut/saavuttanut huiman palkinnon eli paremman olon, voittajafiiliksen sekä ymmärryksen miten kehosi toimii...ylpeä sinusta! ♥♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos AnnaHelmi! Tää on kiva ja marjaisa matka. =)

    VastaaPoista