Loma on tehnyt hyvää. On ollut hetki aikaa huokaista ja kyllä, minulla oli takaraivossa tavoitteita lomalleni. En tohtinut niistä ihan isoon ääneen huudella, kun voimat tuntuivat olevan niin rajalliset, mutta onnekseni niistä saavutettuja on jo jokunen.
Olen levännyt ja jopa nukkunut, ihan kaiken A ja tosi iso OOOOO!!
Uskaltautunut takaisin avantoon ja löytänyt sen taian uudelleen.
Jatkanut voimaharjoittelua.
Palannut lenkkipoluille, vielä kävellen, mutta palannut kuitenkin.
Ihan hyvä saldo tähän mennessä ja vielä on lomaa jäljellä. Uuden vuoden lupauksia en ole tehnyt ennen, enkä tee nytkään. Joku niissä ahdistaa, ihan kuin ne olisi tehty rikottaviksi. Tavoitteita kuitenkin asetan itselleni. Enemmän siksi, että nyt alan ehkä olla jälleen siinä kunnossa, että pystyn kuin siksi, että vuosi sattuu tässä välissä vaihtumaan. Kipu piriformissyndrooman vuoksi on laantunut, ei ihan täysin poistunut eli varovaisuutta täytyy noudattaa eikä treenejä ahnehtia tulevien päivien tekemisten (ja yöunien) kustannuksella.
Tavoitteita, joihin seuraavaksi pyrin:
- jatkan ahkerointia riittävän yöunen saavuttamiseksi kaikin mahdollisin keinoin
- syön suunnittelemallani tavalla, tavalla, josta tulee minulle hyvä olo, siis aikalailla Kukan tapaan
- voimaharjoittelen salilla 1- 2krt /vko
- kävelen, kävelen ja kävelen, kunnes juoksen ja sitten vielä lisäksi kävelen (väh. 3 krt/vko)
- uin järvessä kylymässä vedessä vähintään kerran, mielellään kaksi kertaa viikossa
- pidän lipun korkealla ja silmät sekä sydämen avoimena
Kukapa se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse. Mä zemppaan myös mua. ;)
Rakkaat lukijani! Kiitos menneestä vuodesta! Tulkoon uudesta vielä huikeampi ja ihanampi. Onnea ja rutkasti zemppiä uudelle vuodelle 2014! Halaan teitä! =)
Marraskuussa jouduin kipulääkekuurille ärtyneen piriformissyndroomani vuoksi. Siihen lääkäri löi päälle juoksutauon ja eikä kivuilta kyllä ollut mitään mieltä juostakaan. Ei niin tuskallinen meno voi millään muotoa olla kehittävää. Tilanne helpottui hetkeksi pahentuakseen taas. Joulukuussa menin uudelleen lääkäriin ja tällä kertaa kankkuni piikitettin kahtaalta ja todettiin, että kaiken päälle lonkan limapussi oli tulehtunut. Bursiitti siitä oli vielä puuttunutkin. Toiveita juoksemisesta minun ei kuulemma tarvinnut heittää iäksi, mutta jälleen kerran tässä seisotaan lähtöruudussa ja huokaistaan syvään. Iso unelma keväisestä maratoonista murentui ja on pohdittava koko asia uusiksi. Jotenkin tulee tunne, että mitä muuta olenkaan viime vuodet tehnyt, kun palannut lähtöruutuun ja aloittanut aina alusta!
Purin hammasta kovasti ja syvältä kirvelevältä pettymykseltäni ja päätin käydä salilla sitten vastaavasti enemmän. Kipujen myötä olin kuitenkin valvonut sen verran useita öitä, että univaikeudet päättivät jäädä majailemaan luokseni pitemmäksi aikaa. Siihen sekaan työpaikan joulua kohti tihenevä tahti, ylikierroksilla vietetyt yöt ja viherjuoman, marjasmoothien sekä valohoidon voimin herätyt aamut ja kookoskahvin avulla jaksetut päivät. Ilman noita viimeisiä ei tätä rumbaa ois selvitty, ovat ne niin iso voimanlähde, vaan sali jäi kyllä varsinaisesti valloittamatta. Taisin oikeasti nujertuakin, sillä mieli on asiasta ollut matala ja väsymystä on ollut sitten helppo syyttää, kun on nukkunut huonosti ja ollut töiden puolesta tiukilla. Kuten isäni sanoo: "Taisi mennä luonto kaulalle." - tarkoittaa, että sisu on pahasti hakusessa. Voi kyynel!
Edelleen syön kuten syksyn aikana opin. Sen verran kokeilen aina välillä ruokavaliooni kuulumattomia aineksia, että tiedän, millainen olo niistä tulee ja sen jälkeen maistuu omaan oppiini oikeat eväät taas entistä paremmalle.
Kanaa,chilikastiketta, riisiä ja avokaadoa. Suuri herkku!
Sain kohtalolta lahjaksi kehon, joka lihoo suurinpiirtein heti, kun jää yksi treeni välistä. Nyt on jääneet kohta kahden kuukauden treenit tekemättä. Vaurioita on silti tullut yllättävän vähän entisiin tämmöisiin elämäntilanteisiin nähden. Kiitän siitä ruokavaliota. Eipä ole juurikaan liioiteltu väite se, että kehoja rakennetaan keittiössä.
Onneksi kauhoja saa uusia!
Joulun herkuista selviämiseen käytän samanlaista seulaa kuin muulloinkin. Olen ollut jo niin pitkään hiilaritietoinen syöjä, että ei ole vaikeaa valita vähiten ähkyä aiheuttava kokonaisuus lautaselleen. Tarjolla kun on kuitenkin kasvisvoittoisia lisukkeita ja kalaa sekä lihaa. Tortut ja piparit saavat mennä parempiin suihin, konvehtien tilallla maistuu huomattavasti täyteläisemmälle vahva, tumma suklaa. Aion myös muistaa sen, että tuolloinkaan ei ole pakko vetää herkkuja koko vuoden edestä, koska minulla ei ala joulun jälkeen erikseen lahdutus tulevan kesän bikinikuntoon eikä myöskään joulukilojen tiputus; silloinpa ei maha ole ratkeamaisillaan minkään aterian jälkeen.
Pyrin sitten vastaavasti lataamaan ne joulukilot tankoon salilla, sinne teen paluun loman aikana ja aloitan varovasti juoksentelunkin jälleen. Ensin nukun kyllä univelat ainakin vähemmäksi. Ehkä nämä haavat alkavat olla jo nuoleskellut. Kunnolla tasapainoinen olo tulee liikkeen, ravinnon ja levon sopivasta kombinaatiosta. Sen takaisin tavoittelu olkoon seuraava haasteeni. Jääköön nähtäväksi, mitä muuta siinä sivussa saan aikaan ja mitä tämän kaiken jälkeen mahdankaan oikeasti haluta tavoitella. Siinä riittää vielä puntaroimista ja Jaakobin painia itseni kanssa.
Kiitän kaikkia lukijoitani tästä hienosta syksystä ja toivotan lämmintä, suloista, levollista, rauhaisaa ja reipasta joulua jokaiselle ja kaikkea hyvää ja kaunista tulevalle vuodelle!
Ihanteellisina aamuina herään klo 6.31. ihastuttavan lempeästi kännykästäni soivaan yhteen maailmani ihanimpaan lauluun (eikö olekin idyllistä? ;) ):
Moni aamu ei tosin ole niin ihanteellinen. Usein herään öisin useampaan otteeseen ja saatan olla hereillä aamuöisin joko luovia ajatuksia, töitä tai huolia setvien. Olen huono nukkuja (ehkä käyn tämän käsitykseni kimppuun piakkoin ja päätän olla muuta? ) Olipa yö ollut millainen tahansa, sysään tietoisesti ensimmäisenä syrjään ajatuksen "minä en jaksa!" ja ihan tokana pussataan ja halataan rakkaan kanssa voimaa aamuun.
Sitten kapuan varovasti vähän jäykin kintuin alakertaan, laitan vedenkeittimen soimaan ja aloitan taikajuoman teon. Halkaisen sitruunan, puserran sen puolikkaasta kaiken mehun (Ceen ja elimistön puhdistavuuden sekä KYLLÄ elimistön emäksisyyden edistämisen vuoksi) irti puolen litran sheikkerimukiin (heitän sitruunan hedelmälihan odottamaan smoothien tekoa valmiiksi astiakoneen pesemään tehosekoittimen astiaan - miten helppoa meillä nykynaisilla ja -miehillä onkaan tekniikan ansiosta!) ja nakkaan jättimukiin reilun ruokalusikallisen vehnäorasta vitamiinien, saman satsin orgaanista rikkiä eli MSM:ää nivelten, rustojen, hiusten, ihon ja kynsien vuoksi ja ripauksen Kalaharin suolaa hivenaineitten, suolatasapainon sekä nesteytyksen imeytymisen edistämisen vuoksi ja sekoitan ihanan vihreyden puoleen litraan kylmää vettä ihaillen sitä pientä kesää muovimukissa. Otan piiiiiiitkän kulauksen ja haen meikkipussini hollille.
Taikajuoman ainekset.
Samalla teen mustan kahvini jäähtymään. Usein se on Nescafen pikakahvia ripauksella Cocovin pikapakuria ja teelusikallisella kookosölyä. Parhaimmillaan jaksan keittää oikein keittimellä kunnon kaffit oikeasti laadukkaasta kahvista. Siihen on vara, koska meillä juodaan kahvia vain vähän. Tähän tapaan:
Saatan lukea samalla aamun uutiset. Feisbuukista.
Meikkaan ja nautin aamun molemmat taikajuomani kirkasvalolampun loisteessa. Häikäisee se, mutta niin tekee tulevaisuuskin. Silmät kiinni välillä ja hetkeksi minuutin meditaatio sekä syvään hengittely sekä isoja siemauksia vihreää juomaa. Ihan oikeasti tunnen voimien lisääntyvän, noin varttitunnin aikana, kun keho imee kaiken hyvän, mitä sille annan.
Koko ajan välillä hörppään taikajuomaa, laitan lapselle vaatteet ja aamiaista valmiiksi (hän herää 45 min myöhemmin kuin perheen aikuiset) hörppään taas jommasta kummasta mukista ja teen rajausta toiseen silmään ja välillä toiseen. Heitän jo valmiiksi pakkasesta marjoja blenderiin ja zekkaan aamun työjuttuja ja jatkan taas silmien piirtämistä. Iloisesti toivotan huomenet lapselle ja pyrin pitämään sekä äänensävyn että ilmeen, vaikka vastaus olisi välillä nihkeä.
Blenderiin lähtee kiireaamuina sen puolen sitruunan hedelmälihan lisäksi about pari desiä marjoja, mitallinen maustamatonta proteinijauhetta, jotain, mitä vaan, sattumalta himoitsemaani hippipulveria (kuvassa clorellaa), kuiduksi psylliumia, hyviä rasvoja macadamiaöljystä ja makiaksi sekaan pätkä banaania, eikä haittaa vaikka ois musta kuori, sitä makiampaa on. Siitä tulee kaunista ja pehmiää ja juotavaa!
Tämän aamun kaikenmarjasmoothie tyhjässä kookosöljypurnukassa. <3
Nyt, kun tomaatit eivät ole se loistokkain kauden vihannes, joka päivä syön ja syömme koko perhe vähäsen tai jotkut meistä ahmimalla ;) näitä (eikä palasia hipistellä, vedetään suurin piirtein halki, poikki ja pinoon, kuka, hei jaksais joka päivä nätistellä!):
Suippopaprikaa ja kurkkua. Aina ei vaan jaksa väkertää salaattia.
Töissä ruokapuoleen otan messiin tarvittaessa kananmunaa, avokadoa, kanasuikaleita tai jauhelihaa, lisukkeeksi ( jos on tarjolla vaikka kalapuikkoja tai eineslihapullia) ja välipalaksi nappaan pähkinöitä tai mustaa suklaata. Kittaan teetä ja kookoskahvia myös päivän mittaan. Joskus nälkä tarkoittaa, että tarvii vettä. Sen muistan ja juon.
Päivällinen on töistä tultua supernopea samalla, kun lämmitän taloa, ulkoilutan koiraa ja seuraan lapsen läksyntekoa. Usein kanaa, kasviksia, riisiä; koko perheen suosikki on tuo setti kookosmaidolla. Järkyttävän hyvää, ei passaa tehdä joka päivä, ettei vaan kyllästy. Usein värikäs sörsseli naudan jauhelihaa, kasviksia ja miesväki saa toki pastansa sekoituksen seuraksi, itse jätän sen väliin, kun en syö viljoja. Mausteita laitan paljon. Tulinen lämmittää ja antaa voimaa.
Joka päivä, myös liikunnasta lepovapaina päivinä se edes 15 minsaa ulkoilmaa, olipa sitten pimeää tai valoisin hetki päivästä, joka on parasta, jos vain sen saa haaviinsa. Satoi tai paistoi, tuli räntää tai olipa kipristelevä pakkanen, se hetki pitää itselleen antaa.
Valonpisaroita!
Pieni oma hetki musiikin tai ajatusten parissa, joko kirjan, FB:n tai vaikka neuleen tai venyttelyn äärellä, jokainen on ansainnut oman pienen taukonsa arjessa. Sitten iltapalaksi saunan tai suihkun jälkeen voisi olla munakasta tai salaattia, jossa keitettyjä munia tai muuta protskua. Siihen kirsikkatomaatit, kurkku, suippis, siemenet, macadamiaöljy ja nätisti esille. Seuraksi vaikka lasiin jo jäähtyneeksi käynyttä lemppariteetä, itselläni tietenkin suklaasellaista.
Tuota, siis tarkoitin, mitä sanoin. Oli se tässä, hetki sitten. =)
Jos on ihan pakko vielä hipsiä keittiöön yksikseen ja hiljalleen, ettei kukaan vain kuule, onpa se juoma siihenkin hetkeen. Suklainen sellainen. Jospa se ei ketään valvota, semmoinen suklaajuomasen himotus.. mutta jos niin käy, tästä tulee hyvä:
Lusikallinen taviskaakaota, lusikallinen raakakaaota, puoli desiä vahvaa suklaateetä ja loput mantelimaitoa muumimukissa minuutiksi mikroon. Makoisa unia, nuku hyvin, sitruunaviherjuoman ainesten odottaessa aamua, jolloin herätät itsesi uuteen päivään! Mutta vasta aamulla sitten. =)
