Virkistävä ja voimaannuttava taikajuoma:
Ainekset:
sitruuna (koska siinä on paljon C-vitamiinia, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja folaattia ja toimii kehoa puhdistavasti: vaikka se on hapan hedelmä, sen "palamistuote" on emäksistä eli se tasapanottaa kehon ph-arvoa ja helpottaa mm. MSM:n ja raudan imeytymistä)
MSM-jauhe (koska sen sisältämä orgaaninen rikkiyhdiste, jota ihmiskehossakin on, huoltaa lihaksia, niveliä, rustoja, ihoa, hiuksia ja kynsiä)
ohranoras- tai vehnänorasjauhe (koska ne ovat sellainen ravinnepommi, ettei minun tarvitse vetää vitamiineja ja mineraaleja apteekin purnukoista),
Kalaharin suolaa ja vettä (koska ko.suola on täynnä upeita mineraaleja ja hivenaineita ja veden kanssa nesteyttää kehon hypernopeasti valmiksi päivän toimiin)
Valmistus:
Puserran sitruspusertimella puolen litran sheikkerimukin pohjalle puolen sitruunan mehun, jos sitruuna on pieni, laitan kokonaan. Lataan mehun päälle ruokalusikallisen MSM-jauhetta, reilun ruokalusikallisen orasjauhetta, ripauksen Kalaharin suolaa ja tuuttaan lopuksi mukin täyteen hanasta vettä ja sekoitan. Vaahtoaa ihanasti ja vihreys ihastuttaa. Virkistää paremmin kuin kahvi. (Jos tahdot kokeilla, aloita pienellä määrällä molempia jauheita, jotta masusi ei järkyty niiden puhdistavasta efektistä.)
Vaikutus:
Olen juonut tehojuomaa päivittäin viime elokuun lopusta asti ja pidän tätä yhtenä tärkeimmistä arjen yksittäisistä voimantuojistani. Uskon vakaasti, että voimia vaatinut syksy ja pitkä, pimeä kaamos töineen ja stresseineen eivät olisi olleet läheskään niin selätettävissäni ilman tätä aamun voimalatausta. Lisäksi huomaan palautumiseni liikunnasta nopeutuneen, polviniveleni naksumisen kadonneen ja hiusteni olevan ihan mielettömän paljon paremmassa kunnossa kuin puoli vuotta sitten, suorastaan loistossaan. En ole myöskään vielä toistaiseksi sairastanut ainoatakaan flunssaa tai oksennustautia tämän lukuvuoden aikana. Siihen vaikuttanee muukin terveellinen, mitä suuhuni pistän, mutta yksi iso ravinnepommi on tämä. Jos elän todella vanhaksi ja minusta tehdään paikallislehteen juhlakka 95-vuotissynttärihaastattelu, tulen ehdottomasti kertomaan yhdeksi pitkän ikäni ja vetreyteni salaisuudeksi juuri tämän aamuisen tapani.
Saa käyttää, mut ei oo pakko hei! |
Olen kävellyt, Jumalani, kuinka olenkaan kävellyt! Olen painanut alkukuusta kohti pilkkopimeää vesisadetta, myöhempinä viikkoina viimaa vasten naama jäässä ja ripset kuurassa sen kolme kertaa järven ympäri per vko ja välillä enemmänkin. Otin tavoitteen ja tämä oli sen toteuttamista, ihan sama, oliko sinne aina hauska lähteä vai ei. Kuten kirjoitin, päätin, että kävelen ja kävelen, kunnes lopulta juoksen. Oli toki äärimmäisen lähellä, että heitän ne kirotut juoksulenkkarini lopullisesti kaivoon. Mitä sitä niin tuttua ihmistä kuin itseänsä kiusaamaan ylenpalttisesti, jos siitä aiheutuu vain tuskaa ja lääkärireissuja! Kai sitä voi sen rakkauden tuohon liikuntalajiin paketoida sievästi muistojen kammioon, unohtaa sen euforisen, lähes orgastisen ihanuuden, minkä se on reilut parikymppisestä minulle vuosien virrassa tarjoillut ja sen zeniläisen rauhan, jota en koskaan ole millään muulla tavalla saavuttanut kuin pitkällä nautinnollisella juoksutaipaleella.
Silloin tällöin sääkin hellii. |
Viime viikolla se sitten tapahtui, asia, johon en melkein enää itsekään uskonut ja ihan itsestään. Jouduin tekemään suunnittelemani kävelylenkin hyvin kiireisesti. Minulla oli aivan liikaa vaatetta ja kello kävi. Tossu kävi myös kohta lujempaa ja lujempaa. Minähän juoksin! Leijuin, lensin, liidin! Paksuissa toppahousuissa ja liian monessä fleece-kerroksessa nahkakinttaat viuhuen kevyesti ja tasaisesti hengittäen hyvällä sykkeellä suorastaan tanssin eteenpäin. Shakira lauloi ja minä juoksin Whenever, wherever-videon villihevoslauman kanssa järvisiltaa pitkin kilpaa. Hampaat paleltuivat hymyn yltäessä kuulokkeisiin asti tai ehkä se oli jo naurua.
Tällä viikolla tuo sama "vahinko" on tapahtunut kahdesti koko 8 km matkan! Sen kunniaksi olen jopa kaivanut juoksuun tarkoitetut varusteet ylleni. On ollut venyteltävä huolella, on pitänyt putkirullata pakaraa ja reiden ulkosyrjän yhä tiukantiukilla olevaa leveän peitinkalvon jännittäjälihasta (Kiitos PT-koulutuksen! :), voidella sitä hevosgeelillä ja nukkua piikkimatolla, mutta piriformikseen ei ole toistaiseksi vielä tullut kipua! Miten onnellinen olen ja malttamaton kokemaan lisää! Kiitos, kiitos, kiitos!
Nautinnolla on hintansa. Putkirullaus sattuu, mutta pelastaa! |
Kun painan pääni tyynyyn, sanon: Kiitos, kiitos, kiitos! |
On mahtavaa olla elossa, tehdä työtä, rakastaa ja välillä vähän riidelläkin ja sitten sopia suloisesti. On mahtavaa laittaa ruokaa ja lämmittää taloa, siivota ja tiskata, on mahtavaa juosta ja nostella painavia asioita, on mahtavaa kannatella välillä kannattelun tarvitsijaa, olla sylissä syliä tarvitessaan, pyyhkiä itkun ja naurun kyyneleitä, puhua ja kuunnella, olla vahva ja heikko, ratkaista haasteita, selättää ongelmia tai oppia niiden kanssa elämään. On mahtavinta löytää jokaisesta päivästä Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti