Avannossa kävin kaksi kertaa. Se on ihan tavoitteeni mukaista. Siitä tulee hyvä olo ja joka kerta se itsensä voittamisen tunne. Salitreenit pidin ohjattavilleni. Siinäpä se sitten olikin. Yhtä äkkiä viikko oli mennyt, vaikka tuntui, että se laahusti, kuten minäkin. Energia meni arjen pyöritykseen, muutamien isompien ja pienempienkin murheiden lokerointiin pään sisällä, harmiin siitä, että ei vain irronnut nyt sitä, mitä edellisellä viikolla. Jäin tavoitteitteni jalkoihin ja piti vaan möhnöttää.
Aurinko hukassa? |
Kokeilin myös hiilarimpaa viikonloppua, jos sillä saisi vaikka mielen nikrahtamaan asteen korkeammalle. Tingin viljattomuudesta ja vähän maidottomuudestakin eli testimielessä tein poikkeuksen kohtalaisen paleoon syömiseeni. Elokuun alun jälkeen ensimmäistä kertaa näin reilusti. Perjantaina söin hyvällä mielellä mieheni taikoman herkullisen pizzan, joka oli ihan normipullalle tehty. Oli suussa taivaallista, toki olo ei sen jälkeen mitä viehättävin. Lauantaina maisteltiin appivanhempien tuomaa kuivaa ja laadukasta tuliaisvalkkaria ja kuunneltiin räyhäkkää rockia paikallisessa, jälkimmäinen oli melko paleota toki ;) Sunnuntaina söin äidin pöydässä rieskaa maidon kera. Maistui lapsuudelta, mutta vatsa ei tykännyt aikamatkasta menneisyyteen. Pönäkkä ja pyöreä olo kesti ikuisuuden ennen kuin suli pois. Ei tarvitse ihan hirveän kokenut ravintotieteilijä olla, että tajuaa nykyisen ruokavalion sopivan minulle hyvin. Maanantaina oli suloista palata makoisan mustikkapuolukkasmoothien myötä arkeen. Olen löytänyt tässä asiassa tieni.
Maanantai-iltapäivän iloksi kokeilin uutta namia. Munakahvi kuulostaa minusta ällöttävältä, joten nimesin oman versioni otsikolla Kahvi munalla. No, joku voisi lohkoa siitäkin kaksimielistä läpändeerusta, mutta pois se minusta ;). Tein vähän kevyemmän version yhdellä munalla, koska tämän oli tarkoitus olla pieni välipala. Kun joku kerta teen tästä aamiaista, laitan kaksi munaa ja rasvaa enemmän.
Blenderiin suoraan: 1 muna raakana, 1,5 tl kookosöljyä, 1 tl kanelia, ripaus vaniljajauhetta, ruiskaus hunajaa makeudeksi, ripaus kalaharinsuolaa. Varmuudeksi laitoin koneen surisemaan ennen kuin lisäsin tulikuuman ja supervahvan kahvin (Africafe), pelotti, että muna keittyy muuten. Tästä tuli upea! Ripsaisin koristeeksi vaniljaa ja join vähän liian nopeasti, kun oli niin hyvää. Kuvan ehdin kuitenkin ottaa. Nälkä pysyi loitolla noin 2,5 tuntia ja olo virkeänä. Tunsin itseni baristaksi. Tykkäsin tästä. Teki mieli tehdä heti toinen perään.
Minulla on ikävä aurinkoa, joka ei ole mahtanut hipaista nenänpäätäkään viikkokausiin. En voi vähätellä sen merkitystä mokomaan matalapaineeseen. Onkohan se enää tuolla pilviverhon ja sumun takana? Tuntuu, että loska yltää taivaaseen asti. Säästä valittaminen on turhaa, (vaikka kyllä minä valoa kaipaan) kun sille ei mitään voi. Sen sijaan aion voida kahmia valonpisaroita tien päältä kilometreistä (loskaa tai ei, sille sama), musiikista korvissa, itselleni oikeanlaisesta ruoasta, riittävästä vedestä ja ajoissa nukkumaan menemisistä, salitreenin hetkistä ja kirpaisevista kylvyistä hyisessä järvessä. Tämä on uusi viikko. Minä itse olen aurinko. Kjäh!
(Kuvat kahvikuvaa lukuunottamatta netistä)