lauantai 22. maaliskuuta 2014

Sielun temppelin ensimmäinen siivousviikko

Ensimmäinen kevätsiivousviikko alkoi osaltani päivää etuajassa, sunnuntaina. En malttanut odottaa virallista alkua, vaan napsaisin turhakkeet pois ruokavaliosta ja lisäsin vettä tilalle jo varaslähdöksi. Periaatteista suurin osa on tuttuja kuitenkin jo elokuulta, ajoilta, jolloin blogini lähti liikkeelle, joten ei kun menoksi sitten vaan. Päätös kun oli tehty, niin sehän on silloin toteuttamista vaille valmis. Maanantaina siivousryhmä starttasi virallisesti ja siellä tuli paljon asiaa, joka oli itselle jo selvää, koska ryhmään sai ilmoittautua ihan kuka vaan, joka kehoaan "siivota" tahtoo. Uutta oppimaan sinne kuitenkin olen lähtenyt ja odotan sitä myös sieltä löytäväni ihan hyvillä mielin.


 Salilla kävin sunnuntain jälkeen uudestaan jo heti maanantaina. Tiistaiaamuna olisin voinut ottaa jo vertailukuvaa edellisen blogikirjoitukseni alkuasetelmaan, sen verran tehokkaita olivat siivouksen lähtöpäivät. Housunvyötärö kävi heti löystymään ja kasvot virkistymään. Vesi puhdistaa, kun ei lataa uutta likaa sekaan! Miksi ihmeessä se olikaan taas jäänyt vähemmälle, miksi? Ei ole vaikeaa pitää lasia, pulloa tai kunnon jumbomukia esillä ja hörppiä siitä ohimennen tai vetäistä pitempi siivu. Jättikokoinen Taika-muki asuu jälleen yötkin yöpöydälläni, naukkailen siitä nyt elämän eliksiiriä, kun kuitenkin herään öisin muutaman kerran ja sehän on muuttunut siinä taikavedeksi. Toimii, tepsii ja tehoaa!

Riisi jäi nyt hiilareista tämän tehosiivouksen ajaksi pois. Tilalle otin alkuun bataattia ja sain vihdoin innostuttua tekemään kauan haaveilemiani bataattiranskiksia, joista tuli jumalaisia. Seuraksi ruokaisa salaatti munista, pähkinöistä, avokadosta ja kasviksista. Tämä on minun käsitykseni herkusta, ei munkki eikä donitsi eikä pussillinen nallekarkkeja tai sipsisäkki. Söin näitä silmät kiinni onnesta, rakastuin taas!

Jumalainen ateriani maanantai-illalta.
 Treeni kulkee. Painoja on saanut tällä viikolla lisätä. Keskiviikkona tein ojentajapunnerrusennätykseni ja torstaina jalkakyykkäsin toista kertaa raskainta taakkaani ikinä. Tällä viikolla ovat myöskin yksityiselämässä edelleen jatkuvat haasteet aiheuttaneet siinä määrin suomalaiskansallista v*tutusta, että on viikon kyykyt ja mavet tehty siihen malliin ja semmoisella taakalla, että mummokävelyllä edetään tänäänkin. Onneksi ruokailu on ollut helppoa, selkeää ja vaivatonta sekä voimia antavaa, niin ei ole tarvinnut muuta kuin tehdä eväs ja imaista nassuun, että on tämäkin viikko voittajana selvitty.
Kehitys tuntuu niin voittajafiiliksenä!
Juoksuun en ole saanut satsattua tällä viikolla, liika on liikaa. Salilla kun on tehnyt sen verran tiukempaa settiä, niin lihas pistää pikkusen hanttiin, vaikka mieli tielle kaipaakin. Arjen haasteet toki osasyynä tähän, voimallisempana aikana olisin lenkitkin tehnyt. Tämä kaikki kyllä riittää oikein mainiosti, hyvin ylpeä olen, että henkisesti rankan viikon ohessa kevätsiivous sujuu kuin itsestään. Kiitän siitä Kukkaa, joka tähän on hyvän perustan kampanjallaan tarjoillut ja itseäni, että näin sen verran vaivaa, että opettelin uuden tavan ravita sieluni temppeliä. Sitä paitsi, onhan tässä vielä viikonloppua jäljellä, ehtii kipaista lenkinkin, kun oikein sisuuntuu.

Viikon kohokohtiin lasken tähän astisen viherpiiperrykseni maksimoinnin eli smoothien oikeista ja aidoista vihreistä ruoista eikä vain jauheista. Sen merkitys selkeni nyt mieleeni ja heti kehittelin oman ensimmäisen reseptini. Nautin niiden kasaamisesta, koska toteuttaminen on nopeaa ja kokeileminen kiehtovaa. Laitoin viherherkkuuni näitä:


... ja totta kai siitä tuli fantastisen makuinen, pehmeä, suussasulava, ravitseva ja tämän näköinen:

Mikä vihreys!
Tästä tulee pysyvä osa eloani, aineksia mukavasti vaihdellen. Mielikuvanakin jo tuota nauttiessa tuntee terveyden ja voiman valuvan kehoon juoman mukana ihan kuin antaisi hunajaa Maailman Vahvimmalle Nallelle tai maapäkinöitä Hessu Hopolle. Sitä tämä tekee minulle.

Nukkuminen, tuo elämäni ikiaikainen dilemma, on ollut kuitenkin ihan kohtalaista mielessä pyörineistä asioista huolimatta. Se on aikamoinen ihme. Yleensä huolet vievät uneni niin kauas kaakkoon, että niitä etsitään viikko tolkulla vielä asioiden loksahdettua paikoilleenkin. Iltaisin, kun talo hiljenee, otan unibanaanin ja pienen lasillisen mantelimaitoa, kääriydyn vilttiin ja nautin ne rauhallisesti kiitollisena siitä, että kaukana ovat ajat pakollisista mehukeittorahkasulkeisista täyteen mahaan ja vielä kauempana ajat, jolloin en uskaltanut juoda lasillista vettä illalla, ettei vaaka vaan huomenna näytä isompaa tai edes samaa lukua kuin oli aamulla näyttänyt. Sitten kömmin peiton alle pehmeästi lihakset raukean kipeinä. Siivous jatkuu ja puhdasta tulee. Huoletkin haihtuvat vielä kevään tuuliin, niin siinä käy!


Uskalla, kokeile, haasta itsesi, pelkää, rohkaistu, säikähdä, rauhoitu, testaa, mikä on sinulle hyvä, käy jaakobinpainia, pety, nuole haavasi, lepää, palaa lähtöruutuun, kerää voimat, nouse uudelleen ja innostu jälleen! Mitään ei voita eikä saa, jos jää laakereilleen, tyytyy haaveilemaan haaleasti, että tahtoisin, yritän, pitäisi, mutku. Tee, niin tapahtuu! Etsi, niin löydät! Onneen tarvitaan ennen kaikkea avonaiset silmät ja rutkasti tahtoa. Hippunen tähtipölyä tipahtaa kyllä sitten itsestään kaiken ylle. Hyvää viikonloppua!

(kuvat ruokakuvia lukuunottamatta netistä)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti