Sielun temppelin toinen siivousviikko

Mitä uutta Kevätsiivous on kehooni ja mieleeni tähän mennessä tuonut? Ruokavalioni on ollut paleomainen jo elokuusta, mutta viilattavaa siitä on löytynyt. On äärimmäisen kiinnostavaa kokeilla, miten keho reagoi, kun jättää pois kaiken turhan ja nauttii vain puhdasta ruokaa, jonka koostumuksen itse tietää. Syö ja juo vain kehoa ravitsevaa eikä mitään sitä vahingoittavaa. Yksinkertainen perussääntö, jonka sisäistämiseen on tietenkin mennyt aikaa ja oppiminen jatkuu yhä.

Ihana vinkki smoothien mukaan ottamiseen: Soda Streamin isosuinen pullo!

Toisella viikolla olen keskittynyt harjoittelemaan sopivaa hiilihydraattien määrää juuri tälle keholle, johon olen syntynyt. Maanantaina juoksin kympin tasavauhtisen lenkin ja menin ilmeisesti liian vähillä hiilareilla, koska meno oli tahmeaa ja raskasta. Lisäsin hiilarien määrää, enemmän banskua ja bataattia. Kevätsiivouksen aikana en käytä lainkaan riisiä, se on nyt sivussa nämä viikot. 

Uunibataatit ovat ihania ja nopeita valmistaa!

Keskiviikkona juoksin vitosen testijuoksun, siinä juostaan 5 km niin lujaa kuin pääsee. Kuvittelin, että ehkä pystyn noin 35 minuuttiin, kun kaikkeni tiristän, mutta niin vain kävi, että tulos oli 30 min 39 s. Se tuntui hienolta, vaikka aika ei kilpaile parhaan kuntoni kanssa vielä samassa sarjassa. On kuitenkin aivan upea tunne, että pystyn ja jaksan taas ja uskalsin riuhtoa itseni ylitse tuon pelottavan mukavuuskynnyksen. Olihan mielettömän hieno hetki tehdä näin raskas suoritus, kun viime juoksutestini on marraskuulta 2011. Luulin, että en tule tekemään sellaista enää ikinä ja tässä sitä ollaan - ihan kelpo tuloksen kanssa onnensa kukkuloilla. Juoksun jälkeen kehittelin elämäni palauttavan aterian: mustikasta, banaanista, protskujauheesta ja sitruunasta. Se on herkkua se ja toimii! Hyvin jaksoin mustikkahyveen voimin pitää vielä testin päälle kuntosaliryhmälleni treenit verryttelyineen ja venyttelyineen ihan hymyn kera.

Lempipalkkarini <3

Testijuoksun jälkeen piti höllentää otetta liikunnassa pariksi päiväksi, antaa kehon levätä. Nukuin makeita yöunia. Aloin painottaa hiilarit iltaan, päivän viimeiselle aterialle ja edelleen ihan viimeisenä ennen nukkumaanmenoa unibanaani kera mantelimaidon, jota en jaksa väsätä itse. Se on minun poikkeamani Kevätsiivouksen täydellisyydestä. Pieni särö pitää jalat maassa. Se on itselleni tarpeen, että en ala nähdä lisäaineita ja myrkkyjäämiä jokaisessa suupalassa. Tavoitteenani on vapaus syömisessä, ei paniikki, pelko eikä syömishäiriö.

Vihreää olen lisännyt syömisiini vielä verrattuna viime viikkoon. Kuvittelin alkujaan syöväni sitä riittävästi, mutta se on ollut vain näppituntumaa, nyt sen huomaa. Viime viikosta alkaneen vihersmoothieinnostukseni myötä on ollut helppo lisätä vihreän määrää. Miten hyvää tekeekään lehtivihreä, voiko olla kovin montaa yksittäistä ainetta, jota voisi enemmän ylistää! Luonnon suuri rikkaus ja niin lähellä ulottuvillamme nautittavaksi!

Viikonlopun aloitusdrinksu: Pinaattia, parsakaalia, banaania, sitruunaa, protskua ja vettä. 

Kalorien laskeminen, annosten punnitseminen ja rasvan pelko ovat kaikki kuolleet minusta. Mitään niistä en enää tarvitse. Näiden asioiden omaksumiseen on toki mennyt aikaa, mutta nämä kaksi viikkoa ovat kirkastaneet niitä mielessäni. Tarvitsen riittävästi hyviä ravintoaineita ja rasva on ehdottomasti yksi tärkeimmistä, nautin sitä jokaisella aterialla kookos-, oliivi- tai macadamiaöljyn muodossa tai sitten ihan avokadona. Tarvitsen myös sen verran ruokaa, että vatsani tulee tyytyväiseksi, joten keittiövaaka ja muut laskurit hiiteen, olen itse oma mittarini. Aamen.

Lauantaina vihdoin tapahtui se, mitä olen odottanut ja haaveillut pitkään. Juoksutossuni suutelivat maata jokaisella askeleellani vajaan 16 kilometrin verran. Unelmieni pitkä, rauhallinen juoksulenkki on vihdoin totta! Joulukuussahan vielä alkuvuoden tavoitteitani miettiessäni päätin kävellä, kävellä, kävellä, kunnes juoksen. En ollut lainkaan varma, toteutuisiko tuo ikinä kaikkien vaikeuksien jälkeen, mutta tässä sitä nyt ollaan. Kiitos, kiitos, kiitos!

Tämän viikon Kevätsiivous-osion elämästäni pyhitin juoksemiselle ja hiilarimäärän säätämiselle sopivaksi voimilleni. Taisin onnistua, sillä muuten nuo erityiset juoksulenkkini olisivat kyllä tyssänneet alkuunsa, samoin arjen pyörittäminen sen päälle. Nukuinkin kyllä erinomaisia yöunia, jälleen vertaan vain itseeni, joka olen ollut heikko nukkuja aina. Nyt taidan näillä eväillä olla ihan hyvä nukkuja. Hiukkasen olisi tehnyt mieli ottaa itsestäni jo vertailukuvaa kahden viikon takaiseen alkutilannefotoon, sen verran litteämmäksi vatsani on käynyt ja lempparihousujeni vyötä on pitänyt tällä viikolla pykälän verran kiristää. On vapauttavaa huomata, että saa syödä hyvin ja herkullisesti vatsansa vetämän verran, jaksaa sekä osaa liikkua ilman painetta kalorien kuluttamisesta tai laihtumisesta, mielessä se, että tahdon vahvemmaksi, terveemmäksi ja parempikuntoiseksi ja se näkyy sitten peilissä ja vaatteiden löystymisenä vielä kaiken päälle. Tämä sopii oikein hyvin minulle ja keholleni. Olemme yhdessä tyytyväiset matkaamaan seuraavaan viikkoon ja kenties kokemaan jälleen uusia mukavuuskynnyksen ylittämisiä. Kiitän, kumarran ja jatkan valitsemallani tiellä.